Opiskelu Itä-Suomen yliopistossa on siinä mielessä hienoa, että pääsen osallistumaan koehenkilönä tutkimuksiin, joista luen myöhemmin tiedelehdissä ja kuulen väitöstilaisuuksissa. Syksyllä osallistuin pilottitutkimukseen, jossa selvitettiin mm. ruokailun vaikutuksia tiettyjen ruokien haluamiseen sekä reaktionopeuteen. Nyt olen mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään, miten kuitu vaikuttaa uloshengitysilman koostumukseen.
Tutkittaviksi haettiin terveitä, 18-65–vuotiaita normaalipainoisia tai lievästi ylipainoisia miehiä tai naisia. Tutkimus kestää koehenkilöiden osalta neljä viikkoa. Siinä selvitetään millaisia muutoksia runsaskuituinen ruisleipä aiheuttaa uloshengitysilmassa verrattuna runsaskuituiseen vehnäleipään ja vähäkuituiseen ”höttöleipään”.
Aikaisemmin runsaskuituista ruokavaliota on tutkittu Suomessa paljon, erityisesti ruisleivän osalta. Nyt halutaan selvittää, vaikuttaako nimenomaan ruisleivän kuitu uloshengitysilman biomarkkereihin, vai ovatko tulokset samanlaisia myös runsaskuituisen vehnäleivän osalta. Näin saadaan lisätietoa ruisleivän terveysvaikutuksista. Harmillisesti leivätöntä ruokavaliota ei tutkita, se kun voi myös olla runsaskuituinen.
Tutkimus on osa väitöskirjaprojektia, jossa tutkitaan miten uloshengitysilmamittaukset soveltuvat ruokavalion aiheuttamien muutosten mittaamiseen. Tutkimuksesta valmistuu myös ravitsemustieteen pro gradu –tutkielma. Aihe on todella mielenkiintoinen, sillä tulevaisuudessa uloshengitysmittauksista voisi olla iso apu tutkittaessa erilaisten ruokavalioiden toteutumista. Ehkä joskus ei tarvitsisi enää tutkia veriarvoja vaan pelkkä hönkäys mittauslaitteeseen riittäisi?
Osaltani tutkimus on jo käynnistynyt. Syön viikon ajan vähäkuituista (alle 6 g/100g) leipää 7-8 viipaletta päivässä. Se on iso määrä höttöleipää. Kaloreissa 7 viipaletta leipää tarkoittaa noin 500 kcal, mikä on jo yhden aterian verran energiaa. Kuitua viipaleissa on vain noin 8 g, kun kuidun saantisuositus on 25-35 g päivässä.
Tarkoituksena onkin toteuttaa viikon ajan vähäkuituista ruokavaliota, mikä on minulle haaste, sillä syön yleensä paljon runsaskuituisia tuotteita, kuten siemeniä ja sokerijuurikaskuitua. Ruisleipää ruokavaliossa ei saa olla lainkaan ja esimerkiksi kauran saanti pitää rajoittaa maksimissaan yhteen annokseen päivässä.
Vähäkuituinen leipä omaa korkean glykeemisen (eikä glekeemisen, kuten tässä jutussa… 🙂 ) indeksin, eli se nostaa rajusti verensokeria ja samalla insuliinitasoja, mikä voi aiheuttaa verensokeritasojen nopean laskun. Tämä tapahtuu etenkin jos leivän kanssa ei syödä muita, imeytymistä hidastavia ruokia. Oireina voi olla väsymystä ja heikotusta.
Korkean glykeemisen indeksin tuotteet voivat kuitenkin auttaa harjoituksen jälkeen glykogeenivarastojen täydentämisessä ja niitä voi käyttää ”treenilatureina” eli juuri ennen harjoitusta nostamaan verensokeria. Kysyin tutkijoilta, voinko syödä halutessani kaikki leivät kerralla ja he eivät nähneet asialle estettä. Tänään söinkin kaikki leivät treenin ympärillä, ennen harjoitusta ja harjoituksen jälkeen. Joku voisi sanoa sitä huijaukseksi.
Höttöleipäviikon jälkeen käynnistyy ruisleipäviikko. Sen jälkeen on vuorossa taas höttöleipäviikko, jota seuraa täysjyvävehnäjauholeivän viikko. Raportoin tänne viikon jakson jälkeen, miten viikko sujui ja mitä subjektiivisia tuntemuksia minulle tuli.
Kuva: pixabay / AnnaER