Vieraskirjoitus: Ravitsemustieteen opiskelu Guadalajaran yliopistossa Meksikossa

Hanna Leppäniemi on ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelija, joka oli kevätlukukauden 2016 vaihto-opiskelemassa Meksikon toiseksi suurimman kaupungin Guadalajaran julkisessa yliopistossa La Universidad de Guadalajarassa.

Ravitsemustieteen koulutusohjelmat Meksikossa

Meksikossa ravitsemustiedettä voi opiskella sekä julkisissa että yksityisissä yliopistoissa. Julkisiin yliopistoihin on kovempi kilpailu, sillä tarjonta on vähäisempää ja paikka on ansaittava pääsykoe läpäisemällä, toisin kuin yksityisellä puolella, jossa on lukukausimaksut. Vastineeksi ilmaisesta koulutuksestaan julkisen puolen opiskelijat valmistuttuaan suorittavat vuoden mittaisen palkattoman harjoittelun jossakin julkisessa laitoksessa.

Harjoittelua kutsutaan nimellä servicio social. Meksikolaiset kurssikaverini ovat suorittaneet oman servicio socialinsa esimerkiksi sairaalassa, yliopistolla tai koulussa. Guadalajarassa ravitsemustiedettä voi opiskella julkisella puolella ainoastaan La Universidad de Guadalajarassa, joka on iso ja melko arvostettu yliopisto. Yksityisellä puolella ravitsemustieteen tutkinnon voi opiskella esimerkiksi yliopistossa, joka tarjoaa ravitsemustieteen opintojen lisäksi mm. homeopatian koulutusohjelmaa.

La Universidad de Guadalajara käsittää useita kampuksia Guadalajarassa ja lähialueilla. Ravitsemustieteen opiskelu on keskitetty terveystieteiden kampukselle. Ravitsemustieteen koulutusohjelmassa aloittaa uusi ryhmä kaksi kertaa vuodessa ja kaikki kurssit kestävät aina yhden lukukauden ajan. Ravitsemustieteen opiskelu kestää kahdeksan lukukautta eli neljä vuotta, jonka jälkeen tulee suorittaa servicio social.

Kandidaatintutkinnolla saa toimia ravitsemusterapeuttina Meksikossa. Kandidaatintutkinnon kurssit ovat kaikille ravitsemustieteen opiskelijoille pitkälti samat, mutta  valinnaisten kurssien ja kokonaisuuksien myötä voi suuntautua ravitsemukseen esimerkiksi kansanterveystieteen tai elintarviketieteen näkökulmasta.  Kandidaatintutkinnon jälkeen voi erikoistua kahden vuoden mittaisen maisteritutkinnon avulla tiettyyn ravitsemuksen osa-alueeseen ja opetus-, asiantuntija- ja tutkimustehtäviin. Ravitsemustieteilijän työskentelymahdollisuudet ovat siis melko monipuoliset Meksikossakin.

Taidetta terveystieteiden kampuksella.

Vaihtarin silmin

Vaihto-opiskelu Meksikossa oli mielenkiintoista ja opettavaista. Terveystieteiden kampuksella oli paljon vaihto-opiskelijoita, joista suurin osa oli kotoisin Latinalaisesta Amerikasta. Eurooppalaisia oli kourallinen, ja Pohjoismaita sain edustaa yksin. Ravitsemustieteellä meitä oli kuusi vaihtaria, joista itseäni lukuunottamatta kaikki olivat meksikolaisia. Meksiko on sen verran iso maa, että on normaalia lähteä vaihto-opiskelemaan maan sisällä toiseen kaupunkiin.

Opiskelu tapahtui espanjaksi, ja aluksi olinkin aina vähän ulapalla kaikesta. Onneksi meksikolaiset ovat superavuliaita. Välillä tosin liiankin avuliaita: he neuvovat mieluummin väärin kuin eivät ollenkaan. Minkäänlaista tuutori- tai ainejärjestötoimintaa ei terveystieteiden kampuksella kuitenkaan ollut.

Opiskelin lukukauden aikana espanjan kielikurssin lisäksi neljä kurssia, joista kolme oli ravitsemustieteen opiskelijoille vapaavalintaisia kursseja. En siis omakohtaisesti osaa kertoa paljonkaan koulutusohjelmaan kuuluvien kurssien sisällöstä, mutta kurssien nimien ja kuvausten perusteella koulutusohjelma vaikuttaa sisältävän kattavasti ravitsemuksen eri osa-alueita.

Itse opiskelin koulutusohjelmaan pakollisena kuuluvan kurssin nimeltä Alimentación y salud pública, joka oli sekalainen kokonaisuus ravitsemustieteen tutkimusmenetelmiä, terveyspolitiikkaa ja arvuuttelua siitä, saapuuko opettaja tällä kertaa paikalle. Muilla kursseillani tutustuin vaihtoehtodieetteihin, liikuntafysiologiaan ja eri maiden ruokakulttuureihin.

Opetusmenetelmät vaihtelivat opettajasta ja kurssista riippuen. Oli luennointia, ryhmätöitä, keittiöharjoituksia ja välikokeita. Teknologian hyödyntäminen oli vielä hieman alkutekijöissään, sillä kampuksella ei ollut opiskelijoille avointa, toimivaa langatonta internetyhteyttä. Myöskään Moodlea tai muuta sähköistä oppimisalustaa ei hyödynnetty lähes millään kurssilla, vaikka siihen olisi ollut edellytykset.

Terveystieteiden kampus taisi olla ainoa kampus, jossa oli kioskien ja kojujen lisäksi kunnon lounasravintola. Lounasravintola oli itseasiassa ravitsemustieteilijöiden ylläpitämä, ja sieltä sai täysipainoisen lounaan lisäkesalaatteineeen, juomineen ja alku- tai jälkiruokineen pikkurahalla. Lounasta sai tosin paikalliseen tapaan vasta iltapäivällä yhdestä eteenpäin.

Valitsin kurssini tarkoituksella niin, että minulla ei ollut perjantaisin kursseja. Niinpä olikin helppo tehdä pidennettyjä viikonloppureissuja lähipaikkakunnille.

Tequilan kylässä agavepellolla.

Kansanterveystilanne Meksikossa

Kansanterveyden kannalta ajateltuna Meksikossa on huutava tarve ravitsemusterapeuteille ja muille preventioon keskittyville ammattiryhmille sekä ison mittakaavan kansanterveysteoille. Nykypäivänä Meksiko kipuaa kärkisijoille kansainvälisissä lihavuus- ja tyypin 2 diabetes -tilastoissa. Lihavuus ja sen liitännäissairaudet ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.

Meksikon ruokakulttuuri on viime vuosikymmenien aikana ottanut yhä enemmän vaikutteita pohjoisesta rajanaapuristaan. Coca-Colaa, hampurilaisia, suklaapatukoita ja sipsejä saa joka paikasta.  Alkuperäinen meksikolainen ruokakulttuuri on sisältänyt paljon palkokasveja, vihanneksia, hedelmiä ja maissista valmistettuja ruokia maustettuna chileillä ja limemehulla, mutta nykyään syödään paljon rasvaista lihaa, leivitettyjä tai uppopaistettuja ruokia ja sokerisia tuotteita. Tacoja saa joka kadunkulmasta, mutta niin myös litran termosmukeissa myytäviä, sokerilla makeutettuja mehuja, joita ihmiset juovat paahtavassa auringossa janoonsa ja luulevat terveellisiksi, koska ne sisältävät hedelmää.  Kiinnostaisi tietää, missä kunnossa meksikolaisten hampaat ovat!

Jostain syystä monet meksikolaisen keittiön ylpeydet alkavat t-kirjaimella: tacos, tortas, tamales, tostadas… Meksikolaiset vitsailevatkin, että heidän ruokansa ei ehkä ole kaikista terveellisintä, mutta ainakin se sisältää paljon T-vitamiinia.

Meksikolaista street foodia aidoimmillaan.

Ravitsemussuositukset Meksikossa

Kuten muidenkin maiden ravitsemussuosituksissa, myös Meksikon suosituksissa korostetaan  energiansaannin ja -kulutuksen tasapainoa, ravintoaineiden sopivaa saantia ja laatua sekä kiireetöntä yhdessä syömistä. Meksikolainen lautasmalli kuitenkin muistuttaa enemmän Suomessa urheilijan lautasmalliksi kutsuttua mallia, jossa kasviksia, proteiinilisäkettä ja hiilihydraattilisäkettä kaikkia on kolmasosa lautasesta. Ruoka-ainetason suosituksissa näkyy hyvin paikallisen ruokakulttuurin  vaikutus, sillä niissä puhutaan tortilloista, quesadilloista ja paikallisista vihanneksista, kuten nopaleista (syötävä kaktus) ja chayoteista (päärynän näköinen kurpitsa).

Meksikolaisissa suosituksissa painotetaan myös hygienia-asioita, sillä ruoka ei ole Meksikossa läheskään yhtä puhdasta kuin Suomessa, eikä hygieniasta aina ymmärretä huolehtia kunnolla. Hanavettä eivät juo edes paikalliset, ja kuorimatta syötävät kasvikset on desinfioitava ennen käyttöä liottamalla niitä vedessä, johon on lisätty elintarvikkeiden desinfiointiin tarkoitettua puhdistusainetta. Hygienia-asiat otettiin vakavasti myös yliopistolla: käymälläni gastronomian kurssilla jokaisella piti olla kokin takki, suusuoja ja päähine kokatessa. Ruoanlaiton jälkeen tosin maisteltiin annoksia samalta lautaselta ja tiskattiin kylmällä vedellä…

Mitä jäi käteen?

Vaihto-opiskeluaikani Meksikossa oli silmiä avaava kokemus. Se antoi eväitä ymmärtää etenkin yhteiskunnan vaikutusta yksilöiden valintoihin ja mahdollisuuksiin ja sitä kautta terveyteen. Ymmärrystä karttui toki opintojen myötä, mutta myös yliopiston ulkopuolella: katselemalla ympärilleni, tutkailemalla ruokakauppojen tarjontaa ja hintapolitiikkaa sekä keskustelemalla paikallisten kanssa.

Jos liikenne on kaaottista ja kevyen liikenteen väylät huonossa kunnossa, on vaikea pyöräillä paikasta toiseen. Kun pullo Coca-Colaa maksaa saman verran kuin vesipullo, on kiusaus suuri ostaa Coca-Colaa. Ja jos kioskeissa ja huoltoasemilla myydään hedelmien sijasta eväskoossa sipsi- ja keksipusseja, on helppo napata sellaiset lounaaksi tai evääksi. Muutos tai teko kerrallaan yhteiskunta pystyy kuitenkin tuuppaamaan kansalaisiaan kohti terveellisempiä elintapoja, ja onneksi tähän on pikkuhiljaa Meksikossakin jo alettu heräämään. Tosin korruption ja kartellien puristuksessa olevassa maassa, jossa toiset yrittävät selviytyä köyhyydessä ja toiset elävät leveästi, ei kansanterveysongelmien ratkaisukaan ole kovin yksinkertaista.

Vaihtokokemus jätti jälkeensä kiinnostuksen globaaliin ravitsemus- ja terveystieteeseen ja halun lähteä uudestaan asumaan ulkomaille joksikin aikaa. Haaveissa olisi vielä lähteä uudestaan Lattareihin, seuraavalla kerralla toivottavasti ehkä työ- tai harjoittelukuvioiden kautta. Espanjan kielen taitoa yritän ylläpitää parhaani mukaan matkustelemalla espanjankielisissä maissa ja pitämällä yhteyttä meksikolaisiin kavereihini!

Chichén Itzán historiallinen Maya-kaupunki Jukatanin niemimaalla.

Hannan vaihto-opiskelukokemuksista voi lukea lisää hänen vaihtoblogistaan Momentos memorables.

Vastaa