Ruoka puhuttaa paljon ja sitä näkee niin ravintoloissa, katumainoksissa kuin rautakaupoissa. Syöminen ja ruoka ovatkin enemmän kuin pelkkää polttoaineen tankkaamista. Suomessa erikoisruokavaliot tuntuvat lisääntyvän ja monilla on jonkinlainen ideologia syömisen suhteen. Samaan aikaan häiriintynyt syöminen lisääntyy ja syöminen aiheuttaa monenlaista oireilua, mikä voi ilmeta esimerkiksi hallitsemattomana syömisenä.
Syöminen voi olla häiriintynyttä ilman diagnosoitua syömishäiriötä
Isoa osaa häiriintyneestä syömisestä ei voida diagnosoida varsinaiseksi syömishäiriöksi, mutta oireilu voi siitä huolimatta olla hyvinkin voimakasta. Esimerkiksi erilaiset ortoreksian muodot, joissa pyritään syömään mahdollisimman terveellisesti tai ”oikein” eivät ole syömishäiriöitä, vaan häiriintynyttä syömistä. Jos ajattelu on jatkuvasti kehossa, syömisessä ja ruoassa, syöminen ahdistaa ja esimerkiksi kiellettyjen ruokien lista on pitkä, ollaan vaikeuksissa, riippumatta siitä onko kyseessä syömshäiriö tai häiriintynyt syöminen.
Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat laihuushäiriö eli anorexia nervosa ja ahmimishäiriö eli bulimia nervosa, minkä lisäksi on epätyypillisia syömishäiriöitä kuten ahmintahäiriö eli binge eating disorder, BED. Syömishäiriöihin liittyy poikkevan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen.
Syömishäiriöt ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Ongelmana kuitenkin on, että diagnostiset kriteerit sopivat huonosti miehille, sillä miehet eivät välttämättä pyri pudottamaan painoa, vaan ongelmat syömisen ja kehonkuvan kanssa voivat ilmetä esimerkiksi lisäravinteiden käyttönä sekä pyrkimyksenä kasvattaa lihasmassaa ja sen vuorotteluna rasvan vähentämiseen tähtäävien kuurien kanssa.
Naisista syömishäiriöön tai epätyypilliseen syömishäiriöön sairastuu muutama prosentti, miehistä eri arvioiden mukaan alle prosentista noin kahteen prosenttiin. Vaikka luvut ovat prosentteina pieniä, tarkoittaa se kuitenkin Suomessa kymmeniätuhansia ihmisiä. Yksi ongelma on hallitsematon syöminen, joka voi esiintyä ahmintana tai ahmimisena, eli ahminnan ja oksentelun tai muun tyhjentäytymisen yhdistelmänä.
Ahminta- tai ahmimishäiriö on muuta kuin itsehillinnän puute
Ylensyöminen on osa bulimiaa eli ahmimishäiriötä ja BEDiä eli ahmintahäiriötä. Silloin esiintyy kohtauksenomaista, hallitsematonta, suuren ruokamäärän, kuten litran jäätelön, ison suklaalevyn tai kahden ison hampurilaisen syömistä kerralla, lyhyessä ajassa. BEDin ja bulimian diagnostiset kriteerit löytyvät täältä, mutta yleisesti voidaan sanoa, että bulimiaan kuuluu oksentaminen ja käsitys itsestä liian lihavana, kun taas BEDiin kuuluu ahmintakohtauksia, jolloin nautitaan suuria ruokamääriä, jotka selvästi ylittävät muiden syömismäärät vastaavassa ajassa ja tilanteessa. Ahmintaan liittyy myös voimakasta ahdistuneisuutta ja se tapahtuu salassa. Usein se on suunniteltua ja ruoat ovat lohturuokia, jotka rakenteensa puolesta ovat helposti ahmittavia, kuten esimerkiksi jäätelö ja leivonnaiset.
Ahminta on yhteydessä lihavuuteen ja arvioidaan, että noin 20 prosenttia vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ja noin 8 prosenttia ylipainoisista kärsii ahmintahäiriöstä. Ylipainoisista lapsista ja nuorista jopa kolmannes kärsii hallitsemattomasta syömisestä. Monilla on geneettinen alttius syömishäiriöön ja erilaiset tekijät, kuten stressi, tunne-elämän vaikeudet, itsetunto-ongelmat ja esimerkiksi laihuutta ihannoiva kulttuuri voivat laukaista oireilun. Myös lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö tai muunlainen hyväksikäyttö ovat yhteydessä ahmintaan ja ahmimiseen.
Oireet ovat psyykkisiä ja ne näyttäytyvät syömisenä. Syöminen on meille paljon muutakin kuin energiantarpeen tyydyttämistä. Jo vauvasta asti opimme yhdistämään syömisen hyvään oloon ja lohtuun. Jos syömiseen ei liittyisi tunteita, kulttuuria ja sosiaalisuutta, ei meillä olisi ravintoloita, lounastapaamisia ja lettukestejä. Lisäksi nykyisessä ruokaympäristössä syöminen on tehty todella helpoksi ja houkuttelevaksi. Niinpä kaikki ylensyövät joskus, esimerkiksi juhlien aikana. Syömishäiriöön sairastuneelle syömisellä on kuitenkin voimakas lataus, eikä se ole suurimmaksi osaksi neutraalia kuten terveille. Syöminen voi olla esimerkiksi kielletty nautinto tai helpotus, jonka aikana pääsee nauttimaan ruoasta ja sen tuomasta helpotuksesta oloon ja negatiivisiin tunteisiin. Seurauksena on kuitenkin useimmiten huono omatunto, jonka seurauksena ovat itsesyytökset ja esimerkiksi pyrkimys laihduttaa ja ”ottaa itseä niskasta kiinni”. Sitä seuraavat yleensä taas kova nälkä hallitsematon syöminen. Näin kierre on valmis.
Kyse on siis monen asian summasta. Usein kierre saa alkuunsa laihduttamisesta, minkä vuoksi nälkä kasvaa suureksi ja syöminen alkaa hallita ajattelua. Näinpä esimerkiksi laihdutuksen lopettaminen on hyvä, vaikkakin alkuun vaikeasti toteutettava keino lähteä purkamaan vyyhtiä. Ongelmana on syvälle yhteiskuntaamme juurtunut käsitys ylipainoa omaavista henkilöistä laiskoina ihmisinä, mikä on viime aikoina nostettu mukavasti tapetille. Häiriintyneen syömisen taustoista tulisikin pyrkiä aktiivisesti tiedottamaan, mistä on hyviä tutkimustuloksia.
Hoitoa tarvitaan ja se on parhaimmillaan sekoitus erilaisia lähestymistapoja
Syömishäiriöiden hoito on parhaimmillaan moniammatillista hoitoa, johon kuuluu monta erilaista lähestymistapaa, kuten psykoterapiaa, niin sanottua psykoedukaatiota (tiedollinen ohjaus), psykofyysistä fysioterapiaa, liikuntaa ja paljon tukea sekä myönteisyyttä. Hoidossa olisi hyvä olla muutakin kuin pelkkää psykoterapiaa, sillä esimerkiksi liikunta yhdessä kognitiivisen terapian näyttäisi vähentävän ahmintakohtauksia ja laskevan painoa tehokkaammin kuin pelkkä kognitiivinen terapia. Hoito voi olla ohjattua tai itsehoitoa, joka näyttäisi toimivan yksin tai ammattilaisen avustuksella toteutettuna. Itsehoidon tukena toimivat esimerkiksi kirjat kuten Irti ahminnasta ja Nälkäinen sydän – Parane bulimiasta tai Mielenterveystalo.
Erilaiset hoitoryhmät ovat hyviä keinoja syömishäiriöiden hoidossa ja usein ne ovat osana yksilöhoitoa. Ryhmäkoot ja tapaamisten kerrat vaihtelevat, mikä tietysti vaikuttaa tapaamisten sisältöön. Esimerkiksi tietoisuusharjoitukset saattavat toimia paremmin pienissä kuin suurissa ryhmissä. Tapaamisten kerrat voivat olla esimerkiksi noin kuudesta kymmeneen ja niiden kesto noin puolitoista tuntia. Järjestävästä tahosta ja ryhmästä riippuen sopivia ryhmien vetäjiä voivat olla esimerkiksi ravitsemusterapeutit tai psykoterapeutit.
Oireisiin olisi tärkeää olisi pyrkiä reagoimaan nopeasti, sillä varhainen hoito on yhteydessä parempiin hoitotuloksiin. Erityisesti ahmintahäiriön hoidossa näyttäisi siltä, että hoitoon olisi hyvä päästä nopeasti. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti ja toipuminen voi kestää vuosia, olisi hoidon hyvä olla alkuun riittävän intensiivistä.
Paino ei ole se ykkösjuttu ahminnan hoidossa, sillä käyttäytymisen muutoksiin tähtäävä terapia voi olla tehokkaampaa ahmintakohtausten vähentämisessä kuin painonlaskuun tähtäävä hoito, mutta tutkimusnäyttö tuloksista pitkällä aikavälillä ei toistaiseksi riitä tekemään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Se voi johtua siitä, että hoidoissa on päällekkäisyyksiä. Paino ei kerro elämänlaadussa tapahtuvista muutoksista, joten se on yksistään huono mittari hoidon onnistumiselle. Se on hyvä muistaa, sillä tiedetään, että terveyteen liittyvä elämänlaatu on ahmimishäiriötä sairastavilla heikompi kuin terveillä ja vaikuttaisi siltä, että elämänlaadun paranemiseen tähtäävä hoito on kustannustehokasta.
Mistä lähteä liikkeelle
Laihdutuksen lopettaminen
Ahmimisessa tulisi ensimmäisenä lähteä liikkeelle siitä, että jatkuvat tiukat laihdutuskuurit tulee lopettaa. Laihduttaminen ja ahminnasta parantuminen kun eivät onnistu samaan aikaan, sillä kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, aiheuttaa laihduttaminen nälkää, joka ajaa ahmimaan. Siksi laihduttaminen on lopettava mahdollisimman pian. Se voi olla vaikeaa, koska lihominen pelottaa. Voi kuitenkin kysyä itseltään, mihin laihdutuskuurit ovat aikaisemmin johtaneet, jos ajatellaan asiaa monen vuoden ajalta?
Syömisrytmi – nälkiintymistilan korjaaminen
Kun laihdutus on pistetty jäihin, on usein lähdettävä alussa mekaanisesti liikkeelle ja opeteltava sopiva syömisrytmi ja ateriakoot. On hyvä miettiä, kuinka usein syö päivän aikana ja kuinka suuria määriä syö, sillä kun syöminen on häiriintynyt, voi olla vaikea hahmottaa, mikä on sopiva annoskoko. Silloin kannattaa muistuttaa mieleen, miltä erilaiset lautasmallit näyttävät. Pääateriat voivat näyttää esimerkiksi tältä, mutta alkuun annokset voivat isompiakin, kuten urheilijan lautasmallissa, jotta nälkiintymistilasta ja laihdutuksesta päästään ateriarytmin korjaukseen. Siihen auttaa täsmäsyöminen, jonka tavoitteena on sopivan syömisrytmin rakentaminen. Ahmiminen saattaa jatkua, mutta siitä huolimatta tulisi pyrkiä syömään säännöllisesti ja pitää rytmistä kiinni. Ahminnassa on tyypillistä, että aamupäivän syöminen on vähäistä ja syöminen sekä ahminta kasaantuvat iltaan, joten aamupäivän riittävän runsaaseen syömiseen kannattaa panostaa.
Jos rytmi on ollut hukassa, voi aloittaa esimerkiksi aamiaisesta, jonka sisältö ja tilanne, jossa se syödään on hyvä olla etukäteen mietitty ja suunniteltu. Sen jälkeen arkipäiviin ja viikonloppuihin lisätään hiljalleen omassa tahdissa lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Rytmi voi tietysti olla muunlainen, mutta neljästä viiteen syömiskertaa on useimmille sopiva. Kun ateriarytmi on ollut jonkin aikaa säännöllinen, voivat nälkä- ja kylläisyys alkaa taas hiljalleen löytyä ja syöminen ohjautua kehon tuntemusten mukaan. Keho yleensä ”oppii” olemaan nälkäinen ruoka-aikana kun syöminen on säännöllistä. Tämä voi vaatia aikaa.
Tyhjentäytymisen lopettaminen
Jos oireiluun on sisältynyt oksentelua tai muuta tyhjentäytymistä, tulisi se pyrkiä lopettamaan. Tyhjentäytyminen kun ylläpitää tehokkaasti ahmintaa. Sen merkitys on lähinnä psykologinen, sillä oksentelu tai ulostuslääkkeiden käyttö ei laihduta. Ruoka kun siirtyy nopeasti mahalaukusta suolistoon, joka on varsin tehokas elin ottamaan ravintoaineet talteen ja yleensä suuri osa oksennuksesta on mahanestettä. Usein pyrkimys laihdutuksen lopettamisesta ja säännöllinen ateriarytmi vähentävät pyrkimyksiä tyhjentäytymiseen, mutta sitä saattaa edelleen esiintyä.
Ahminnan vähentäminen
Vasta kun laihdutus on lopetettu, suhteellisen säännöllinen syömisen rytmi on löytynyt ja tyhjentäytymistä on pyritty vähentämään, päästään käsiksi varsinaiseen ahmintaan. Sen lopettamiseksi olisi oleellista tietää, milloin kohtaukset tulevat. Sen tutkiskelu voidaan tehdä esimerkiksi ahminnan jälkeen ja yrittää pohtia hetki hetkeltä, mistä impulssi sai alkunsa ja mitä sen jälkeen tapahtui. Näin ahminnan ehkäisy ja siihen liittyvien tunteiden käsittely mahdollistuvat.
Ahmimisen hallintaan liittyvät muun muassa syöminen vain ruokailuun tarkoitetussa paikassa (ruokapöytä, työpaikan ravintola jne.) ja syömisen välttäminen esimerkiksi sohvalla. Näin syöminen yhdistyy aina vain tiettyyn paikkaan, jolloin syömisen hallinta on helpompaa. Muita hallintakeinoja ovat tietoinen syöminen, syötävän ruoan annostelu kerralla lautaselle, ahmimisen seurausten miettiminen etukäteen ja lopulta ahmimisruokien normaalin syömisen harjoittelu.
Tunteet ovat suuressa roolissa ahminnassa, joten niiden käsittelykeinoja on tärkeä harjoittaa. Siihen kuuluu myös sisäisen puheen huomioiminen, sillä jatkuva negatiivinen sisäinen puhe ei tee hyvää itsetunnolle. Muita keinoja häirintyneen syömisen hoidossa ovat esimerkiksi fysioterapeutin ohjauksessa tehtävät psykofyysiset harjoitukset, kuten kehonkuvaharjoitukset ja rentoutumisharjoitukset. Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa harjoitteita, joissa pyritään parantamaan tietoisuutta oman kehon rajoista ja mittasuhteista. Rentoutumisharjoituksiin voi kuulua esimerkiksi erilaisia hengitysharjoitteita ja aktiivista rentoutumista.
Syömisen kanssa kamppaileva tarvitsee paljon tukea, ei syyttelyä
Syömishäiriöihin kuuluu niiden altoilevuus. Oireet voivat mennä yleisesti parempaan suuntaan, mutta yleensä takapakkeja on odotettavissa. Lisäksi syömishäiriöt voivat muuttaa muotoaan, esimerkiksi anoreksia saattaa muuttua bulimiaksi ja ahmintahäiriöksi.
Onkin olennaisen tärkeää, että syömisen kanssa kamppaileva saa tukea ja positiivista kannustusta. Helpoiten se tapahtuu olemalla oma itsensä, puhumalla ruokapöydässä mukavia ja muita asioita kuin ravitsemukseen liittyviä sekä kutsumalla toinen esimerkiksi elokuviin tai mukaan erilaisiin tapahtumiin.
Mistä lisätietoa?
Syömishäiriöliitto SYLI ry tekee hienoa työtä tietoisuuden lisäämiseksi ja vaikuttamalla hoidon kehittymiseen. Heidän nettisivuiltaan löytyy linkit muun muassa alueellisiin keskuksiin, vertaistukeen ja Nettisyliin. Liitolla on myös chat-keskustelu verkossa joka torstai. Muita toimijoita ovat esimerkiksi Mielenterveysseura ja Myllyhoitoyhdistys, jolla on menossa Ruoka ja riippuvuus -hanke, jonka tavoitteena on tavoittaa hallitsemattomasta syömisestä kärsiviä sekä tarjota heille tukea muun muassa tapahtumien, luentojen, keskusteluiltojen ja ryhmien muodossa.