Ravitsemustieteen opiskelu Westminsterin yliopistossa Englannissa

Erika Sivonen opiskelee Itä-Suomen yliopistossa ravitsemusterapeutiksi. Erika ei kuitenkaan useimmista muista poiketen ole aloittanut ravitsemustieteen opintojaan Suomessa, vaan opiskeli ravitsemustieteen kandidaatiksi Lontoossa Westminsterin yliopistossa. Ravitsemustieteen opiskelu Westminsterissä on monin tavoin erilaista kuin Suomessa, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Vuonna 2012 Savossa, Rautalammilla asusti nuori nainen, joka oli innoissaan Lontoosta. Hän kävi vuoden aikana kolme kertaa Vuosi piti sisällään käytännössä töitä ja matkakassan keräilyä Lontoon reissuja varten. Valmistuttuaan lukiosta hän kävi syksyllä kielikurssin Lontoossa, jonka aikana hän pohti, että olisi ihan kiva opiskella kaupungissa. Seuraavana tammikuuna hän hakikin Lontooseen opiskelemaan ja jo helmikuussa tuli vastaus, että kielikokeen pisteiden riittäessä hän pääsisi sisään. Erika pääsikin lopulta opiskelemaan ravitsemustiedettä ensimmäisellä yrityksellä.

Tieto herätti sekavia tunteita: ”En ollut aina halunnut opiskelemaan ulkomaille ja käytännön asiat jännittivät. Miten muutan, miten löydän asunnon ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon? Toisaalta nyt oli jotain konkreettista tulevaisuutta ajatellen ja se oli myös selvä viesti vanhemmilleni että todellakin muutan Lontooseen.”

Alkusyksyn muutto sujui kivuttomasti, kun Erika sai tiedon että hän pääsee muuttamaan yliopiston asuntolaan. 700 euron kuukausivuokralla sai huoneen, jonka hintaan kuului vesi, sähkö ja lämmitys. Siellä Erika asui ensimmäisen opiskeluvuoden. Aluksi Erika ei tuntenut ketään, mutta tutustui nopeasti uusiin ihmisiin opintojen alettua syyskuussa. Asuntolassa asui Erikan lisäksi noin 800 opiskelijaa, joista hän sai nopeasti uusia kavereita.

Yliopistossa ei ollut uudet opiskelijat tervetulleiksi toivottavia, opiskelijoiden perustamia ja ylläpitämiä ainejärjestöjä Suomen tapaan, vaan erilaisia yhteisöjä, joihin saa yleensä liittyä kuka tahansa. Yhteisöjä voidaan perustaa aiheesta kuin aiheesta. Nutrition Society on ravitsemustieteen yhteisö, joka ei Erikan mukaan ollut kuitenkaan kovin aktiivinen.

Yhteisöjen lisäksi urheilujoukkueet muodostavat omat piirinsä ja rekrytoivat aktiivisesti uusia jäseniä. Erika oli harrastanut Suomessa ratsastusta ja liittyikin yliopiston ratsastusyhteisöön. Ratsastuksessa on Englannissa yliopistomaajoukkue, johon yliopistojen omista ratsastusjoukkueista karsitaan. Yliopisto rahoittaa toimintaa ja saa menestyneen joukkueen avulla sitoutettua opiskelijoita, sillä eri joukkueiden sijoituksia seurataan tarkasti ja korkealle sijoittuneet yliopistot ovat usein hakijamääriltään suurempia kuin heikommin menestyneet.

Ravitsemustiede ja opiskelu Westminsterissä

Opiskelujen sisällön osalta eroja Suomeen on jonkun verran. Kurssikokonaisuudet olivat aika suuria, noin 10 opintopisteen kokonaisuuksia, kun ne Suomessa ovat alasta riippuen yleensä noin 3–8 pisteen kokonaisuuksia. Vapaavalintaisia kursseja oli vähän. Tenttejä ei ollut kurssien päätteeksi, vaan kaikki lukuvuoden tentit suoritettiin toukokuussa. ”Tenttien kasaantumisessa toukokuulle oli hyvät ja huonot puolensa. Syksyllä suoritettujen kurssien muisteleminen aiheutti aina päänvaivaa. Toisaalta asioita tuli kerrattua ja huhtikuun lukuloman ansiosta pystyi keskittymään pari viikkoa ainoastaan tentteihin”, Erika kertoo. Uusintäkäytäntö on tiukempi kuin Suomessa: hylätyn tentin saa uusia ainoastaan kerran. Siitä voi saada vain alimman mahdollisen arvosanan.

Ensimmäinen vuosi ravitsemustieteen koulutusohjelmassa piti sisällään kemiaa, ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa sekä biokemiaa. Ravitsemusaiheen perusopintoja oli noin kolmasosa opinnoista. Ennen toisen vuoden alkua Erika muutti kimppakämppään, josta hän maksoi hieman vähemmän kuin yliopiston asuntolasta. Asumisen laatu on Erikan mukaan kuitenkin aivan erilaista kuin Suomessa: ”Asunnossa veti, eristykset olivat huonoja ja lämmitys ei kunnolla pelannut. Ei puhettakaan että talvella olisi voinut olla sisällä t-paita päällä kuten Suomessa kovillakin pakkasilla.”

Toinen vuosi painottui enemmän ravitsemukseen ja Erika aloitti silloin kandityönsä parissa. Kandityön aiheena oli maitovalmisteisiin lisätyn D-vitamiinin vaikutus lasten D-vitamiinistatukseen. Kandityö voi Erikan mukaan olla Westminsterissä myös yksittäinen tutkimus, johon yliopiston puolelta kannustetaan etenkin jatko-opintojen kannalta. Kolmas vuosi piti sisällään pelkästään ravitsemustieteen opintoja. Yleisesti ravitsemustieteen opintoihin kuului kemian, biokemian, anatomian ja fysiologian lisäksi elintarviketieteen, tutkimusmenetelmien ja erilaisia terveyden edistämisen opintoja.

Ruokatarjonta Westminsterin ruokalassa ei ollut aivan yhtä laadukasta kuin Suomen opiskelijaravintoloissa. Yliopiston ruokala tarjosi lähes ainoastaan pikaruokaa, joten harva opiskelija söi siellä. Myöskään tuettua opiskelijalounasta ei ollut Suomen tapaan. Ruokalan heikko tarjonta johti siihen, että harva söi yliopiston ruokalassa. Suurin osa opiskelijoista kävi hakemassa lounaansa lähellä sijaitsevista take-away ravintoloista tai osti eväitä ruokakaupasta. Englannin ruokakaupoissa yleiset combo-tarjoukset, joihin yleensä kuuluu sipsejä, eväsleipä ja jokin juoma olivat suosittuja opiskelijoiden keskuudessa. Erika ihmetteli sipsien ja roskaruoan suurta kulutusta: ”Suurin osa englantilaisista söi todella huonosti, ruokavalion laatu oli useimmilla heikko. Kasviksia syödään vähän, mutta napostelutuotteita ja virvoitusjuomia kuluu paljon. Minulle pelastus useana päivänä olivat kauppojen valmiiksi kuoritut ja leikatut hedelmät.”

Westminsterin yliopistossa opiskelu maksoi Erikalle 9000 puntaa vuodessa. Muille kuin EU-maiden kansalaisille hinta on 12 250 puntaa vuodessa. Kyseessä ovat Englannissa lakisääteiset maksimihinnat. Opiskelijat rahoittavat opinnot yleensä vanhempiensa rahallisella tuella ja opintolainalla. Osalle, mutta harvoille opiskelijoille tarjotaan stipendiä. Suurin osa opiskelijoista työskentelee opintojen ohessa. Suomesta Erika sai Kelalta opintotukea 500 euroa kuukaudessa ja korotettua opintolainaa 700 euroa.

Kolmen vuoden uurastuksen jälkeen Erika valmistui ravitsemusasiantuntijaksi, eli nutritionistiksi. Kyseessä ei ole suojattu nimike, aivan kuten Suomessa. Nutritionist voi työskennellä esimerkiksi elintarviketeollisuudessa tai tehdä tutkimustyötä, mutta potilastyötä ei saa tehdä. Siihen vaaditaan niin sanottu dietitian-titteli ja jatko-opintoja. Pätevyyden saamiseksi pitää hakea erikseen opiskelemaan jatko-opintoihin. ”Opintoihin on kova kilpailu ja kandivaiheen opinnoilla on suuri merkitys, minkä vuoksi kandiopinnoissa moni paneutuu opintoihinsa ja pyrkii menestymään mahdollisimman hyvin”, Erika kertoo.

Erika haki kandiopintojen jälkeen opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon maisteriopintoihin ravitsemusterapialinjalle, pääsi sisään ja aikoo valmistua keväällä 2018 laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi. Itä-Suomen yliopisto on Suomen ainoa yliopisto jossa voi opiskella ravitsemusterapeutiksi. Suurimmalle osalle tämän blogin lukijoista voi olla tuttua ravintoterapeutin ja laillistetun ravitsemusterapeutin ero, mutta selvennykseksi kerrottakoon, että ainoastaan laillistetun ravitsemusterapeutin titteli on suojattu nimike. Suomessa ravitsemusterapeutit opiskelevat viisi vuotta yliopistossa. Sen sijaan ravintoterapeutiksi voi sanoa itseään käytännössä kuka tahansa. Siinä onkin Valviralla iso aukko valvonnassa: he valvovat ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä, muiden saadessa temmeltää terveysalalla melkeinpä mielensä mukaan, kunhan eivät käytä terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikkeitä. Ravintoterapeutin ja ravitsemusterapeutin ero ei ole kuitenkaan selvillä edes isolle osalle terveydenhuollon ammattihenkilöistä, mikä on tietysti harmillista. Moni luulee että ravitsemusterapeuttien koulutus on lyhyt toisen asteen koulutus.

Tulevaisuus

Erikan tulevaisuus on vielä avoinna, mutta innostus ravitsemukseen ei ole katomassa mihinkään: ”Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä jokainen kurssi avaa uusia maailmoja ja eri sairauksien yhteys ravitsemukseen on todella mielenkiintoista. Tiedän kuitenkin että ravitsemuksen valtava rooli monien sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on Suomessa tällä hetkellä terveydenhuollossa aivan alihyödynnetty. Yli kolmasosa sairaalapotilaista on vajaaravitsemusriskissä, mikä hidastaa toipumista, lisää komplikaatioiden riskiä ja pidentää sairaalassaolojaksoja. Lisäksi elintapasairauksien määrä kasvaa jatkuvasti, mikä olisi ehkäistävissä resurssien oikealla kohdentamisella ja hyödyntämisellä. Miksi yhteiskunta ei halua säästää valtavista kustannuksista palkkaamalla lisää ravitsemusterapeutteja terveydenhuoltoon ja terveyden edistämiseen, tekemään yhteistyötä muiden ammattikuntien edustajien kanssa? Työpaikkoja on aivan liian vähän.”

Erikaa voit seurata Twitterissä ja Instagramissa. Molemmissa hänen tunnuksensa on @iekkuuu.

Kuvat: Erika Sivonen