Ravitsemus on suosittu aihe ja uutisten, tieteellisten artikkeleiden sekä puheenaiheiden tulva on valtava. Tietoa tulee jatkuvasti. Miten pysyä kärryillä tulvan keskellä? Kerron tässä kirjoituksessa päällisin puolin, miten itse seuraan ravitsemusmaailmaa. Raapaisen myös pintaa fysioterapian osalta.
Erilaisia ruokatrendejä tulee ja menee. Ruoalla hifistellään ja sillä toteutetaan itseään. Vuosikymmenen alussa välteltiin hiilihydraatteja, sitten nousi proteiini ja nyt nouseva trendi on kasvissyönti. Lisäksi ”superfoodit”, lisäaineiden välttely ja yksittäisten ruoka-aineiden merkitysten korostaminen ovat esillä. Keksit lukijana varmasti paljon lisää vastaavia trendejä.
Ravitsemuksen ammattilaisen täytyy jatkuvasti kouluttautua ja seurata alan tutkimusta sekä hoitosuosituksia. Potilaiden tai asiakkaiden kanssa tekemisessä olevan ammattilaisen olisi hyvä myös tietää, mitä mediassa ja sosiaalisessa mediassa puhutaan. Potilaiden tai asiakkaiden kanssa tekemisissä olevan henkilön olisi hyvä tietää edes pintapuolisesti näiden trendien taustoja ja syitä sille, miksi niitä noudatetaan. Näin asiakassuhteesta voi tulla paljon syvällisempi. Tiettyyn aihekokonaisuuteen perehtynyt tutkija tai tietynlaisia potilaita hoitava henkilö taas perehtyy syvällisesti juuri hänelle tarpeelliseen tietoon. Välttämättä viimeisimpien trendien taustojen läpikäynti ei silloin ole aiheellista. Ne vaikuttavat kuitenkin myös tutkittaviin asioihin ja päinvastoin, uudet tutkimustulokset synnyttävät uusia trendejä. Pinnalla olevista aiheista kysytään usein myös asiantuntijoiden mielipiteitä ja niihin olisi hyvä pystyä vastaamaan.
Tieteelliset artikkelit
Tieteellisiltä aikakauslehdiltä voi tilata sähköposti-ilmoituksia, jotka sisältävät uusien, lehdissä julkaistavien tutkimusten otsikoita ja myös muita tiedeuutisia ja mielipidekirjoituksia. Jokaisella arvostetulla tiedelehdellä on mahdollisuus tilata näitä email-alerteja ja usein on vielä mahdollista valita, kuinka tiheästi ilmoituksia haluaa ja mistä sisällöstä. Useimmiten on esimerkiksi mahdollista saada tieto artikkeleista, joita ei ole vielä julkaistu, vaan ovat vielä painossa.
Ravitsemusaiheisia tiedejulkaisuja ovat esimerkiksi American Journal of Clinical Nutrition, Journal of Clinical Nutrition, Journal of Nutrition, European Journal of Nutrition, European Journal of Clinical Nutrition ja Appetite. Itse olen tilannut niiden lisäksi sähköpostiini ilmoitukset seuraavista: Advances in Nutrition, Nutrition & Diabetes, Nature, BMJ ja lisäksi British Journal of Sports Medicine, joka keskittyy urheiluun liittyviin vammoihin sekä niiden ennaltaehkäisyyn muun muassa fysioterapian kautta. Seurailen myös seuraavia arvostettuja tiedelehtiä satunnaisemmin: NEJM, JAMA, Lancet, Science, Cell, PLOS ONE ja Annals of Internal Medicine.
Lista on pitkä ja tutkimuksia on tuhottomasti. On selvää, ettei kaikkien lehtien kaikkiin artikkeleihin ehdi tutustua. Otsikoiden vilkuiluun ei kuitenkaan mene kauaa ja näin pysyy perillä siitä, mitä ylipäätään tutkitaan. Kiinnostavia tutkimuksia on paljon ja avaan itse usein kännykän selaimen välilehtiin minua kiinnostavia artikkeleita. Näin voin lukea niitä kun on aikaa. Usein jo pelkän abstraktin lukeminen antaa paljon tietoa, mutta ilman kokotekstin lukemista ei kannata vetää turhan pitkiä johtopäätöksiä. Hyvä työkalu on myös Uutispalvelu Duodecim, josta voi myös tilata suomenkieliset uutiset sähköpostiin.
Siitä päästäänkin tutkimusten lukemiseen. Somessa heitellään artikkelien abstraktien viitteitä sinne tänne ja perustellaan yksittäisillä tutkimuksilla esimerkiksi maidon haitallisuutta, tietyn ravintolisän hyötyjä tai vaikkapa rokotteiden haittoja. Useimmiten kokotekstiä ei ole luettu, koska siihen vaaditaan yleensä yliopistojen tarjoama opiskelijatunnus, lehden tilaus tai artikkelin lukuoikeuden ostaminen. Unohdetaan myös, että yksittäinen tutkimus ei paljoa kerro, sillä tutkimustietoa on lähes aina suuntaan ja toiseen. Yliopisto antaa loistavat puitteet tutkimusten lukemiseen, kun useimmiten pääsen kokoteksteihin käsiksi yliopiston kirjaston verkkopalvelun kautta.
Ravitsemusaiheisten tutkimusten ja kokonaisnäytön tulkinta on erittäin haastavaa. Tutkimuksissa tulisi ottaa huomioon tutkimusten näytön aste, tutkimusten laatu, niiden relevanssi käsiteltävän aiheen osalta ja lisäksi tiedeyhteisön näkemykset aiheesta. Sekä ravitsemustieteen että fysioterapian opinnoissani näitä asioita on käyty läpi ja tutkijat ovat itse olleet opettamassa tutkimusten lukemista, niiden arviointia ja tekemistä. Silti se on edelleen todella hankalaa ja vaatii paljon aikaa. Ravitsemuksessa täytyy aina myös katsoa missä tutkimus on tehty, sillä eri maissa ruokakulttuurit, perimä, hoidot ja esimerkiksi maaperän kivennäisainepitoisuudet ovat erilaisia. Siksi pelkän biokemian tuntemus ei ravitsemustieteessä riitä.
Alla oleva kuva antaa osviittaa siitä, kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä asioista kannattaa vetää. Alimpana ovat näytön asteen kannalta heikoimmat lähteet, ylimpänä vahvimmat. Kuitenkin ylimpänä olevien, meta-analyysienkin tulokset voivat johtaa harhaan. Voi esimerkiksi olla, että tiettyä asiaa ei ole tutkittu tietystä näkökulmasta tarpeeksi ja niinpä meta-analyysi voi johtaa harhaan. Näin saattaa olla esimerkiksi tarkasteltaessa venyttelyn vaikutuksia loukkaantumisten ehkäisyssä suurta liikkuvuutta vaativissa lajeissa, joiden kohdalla venyttelyä on tutkittu hämmästyttävän vähän. Lisää venyttelystä voit lukea aiemmista kirjoituksistani.
Yliopistojen tiedotteet ja uutiset
Suomessa ravitsemusaiheisia tutkimuksia tekevät pääosin Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot, mutta myös Turussa, Tampereella ja Oulussa tutkitaan. Lisäksi Jyväskylässä tehdään paljon tutkimuksia ravitsemukseen liittyvän alan, psykologian parissa, mikä näkyy myös suomalaisten yliopistojen yhteistyönä. Yliopistot kirjoittavat uusista tutkimuksista usein lehdistötiedotteita, joista käy ilmi nopeasti mitä tutkimus tai väitöskirja on käsitellyt. Kyseiset tiedotteet voi tilata itselleen esimerkiksi RSS-syötteenä. Tiedotteen perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kuitenkaan yleensä kannata vetää, vaan perehtyä alkuperäiseen lähteeseen. Väitöskirjat ovat ilmaiseksi luettavissa yliopistojen tietokannoista, mikä on mukavaa, jos ei yksittäisiin tieteellisiin artikkeleihin pääse käsiksi.
Koulutukset
Opiskelen parhaillaan ravitsemusterapeutiksi Itä-Suomen yliopistossa. Sieltä saan suuria kokonaisuuksia kuin lautasella tarjottuna, helposti pureskeltavassa muodossa luentona, harjoitustyönä tai seminaarina. Opettajina toimivat niin tutkimustyötä kuin kliinistä työtä tekevät asiantuntijat, jotka ovat usein perehtyneet opetettavaan aiheeseen vuosikymmeniä. Tietoon on siten helppo luottaa, vaikka tiukkaa keskustelua asioista usein käydäänkin yliopistolla. Tieto on myös ajantasaista.
Yliopiston tarjoaman koulutuksen lisäksi pyrin kouluttautumaan muissa koulutustapahtumissa. Valtakunnalliset ravitsemuspäivät ovat jokavuotinen mieluisa pakko ja lisäksi käyn Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen muissa koulutuksissa. Myös Suomen ravitsemustieteen yhdistys ja esimerkiksi Suomen lihavuustutkijat järjestää vuosittain muutamia koulutuspäiviä. Myös esimerkiksi Nestle järjestää koulutuksia. Kaupallisten yritysten tarjoamien koulutusten kohdalla täytyy tietysti olla tarkkana ja kriittinen.
Sosiaalinen media ja sen kautta media
Twitter on ykkösvaihtoehto, jos haluaa seurata tutkijoita somessa. Omassa somekuplassani syötteeni päivittyy pääosin suomalaisten ja ulkomaalaisten tutkijoiden ja ravitsemus- sekä urheiluasiantuntijoiden julkaisuista. Julkaisut johtavat yleensä uusiin tutkimuksiin, jotka jäisivät muuten lukematta. Myös aiheeseen liittyvää keskustelua on usein mielenkiintoista seurata.
Myös Facebookissa ja Instagramissa voi tehdä löytöjä. Niiden avulla pysyy perillä myös ravitsemuksen ympärillä käytävästä keskustelusta. Siksi saatan käydä tykkäämässä myös sivuista ja tahoista, jotka edustavat usein päinvastaisia näkemyksiä kuin valtaosa tiedeyhteisöstä. Myös erilaiset ryhmät ovat usein mielenkiintoisia. Somen avulla on myös helppo seurata mediaa. Etenkin Facebookiin nostetaan herkästi Suomen mediatalojen ja ulkomaalaisten medioiden uutisia. Ne puhuttavat ja keskustelua pyrin usein silmäilemään.
Youtube on erinomainen kanava erilaisten kuntoutukseen liittyvien videoiden katsomiseen. Esimerkiksi olkapään kuntoutuksesta löytyy paljon hyviä, fysioterapeuttien tekemiä videoita. Fysiologiasta taas voi löytää helposti ymmärrettäviä, asioita yhteen summaavia videoita.
Lopuksi somen osalta täytyy mainita foorumit. Niiltä löytää tietyn ryhmän mielipiteitä ja kirjoituksia, joista on hyvä pysyä perillä. Näin vastaanotolle tulevan henkilön kanssa voi päästä nopeasti kärryille esimerkiksi erilaisista ravitsemukseen liittyvistä uskomuksista ja mielipiteistä.
Sosiaalisessa mediassa täytyy olla erityisen kriittinen oikeastaan kaiken suhteen. Kuka tahansa voi siellä sanoa mitä tahansa ja esittää väitteensä tueksi uskottavilta kuulostavia perusteluja ja tutkimuksia. Some on kuitenkin monen arkea, joten siellä on hyvä itsekin olla, seurata ja osallistua keskusteluun sekä pohtia, miten se vaikuttaa ihmisten ajatuksiin asioista.
Podcastit
Kauppareissuilla, pyöräillessä tai julkisissa saatan kuunnella ravitsemusaiheisia podcasteja. Taas kerran kuuntelen niitä laidasta laitaan ja pyrin kuuntelemaan myös sellaisten tahojen äänitteitä, jotka saattavat uida vahvasti valtavirtaa vastaan. Heillä voi kuitenkin olla joskus hyviä teorioita ja ajatuksia, joista tuleekin hyväksyttyjä faktoja. Myös harvinaisempien sairauksien ja oireiden esille tuominen on mielenkiintoista. Lisäksi podcastien kuuntelu on usein vain miellyttävää, oli aihe mikä tahansa. Lähdekriittisyys kuitenkin jälleen kerran.
Kirjat varauksin
On paljon hyviä ravitsemukseen liittyviä kirjoja. Esimerkiksi anatomian ja fysiologian oppikirjoja voi melkein varauksetta suositella julkaisijasta riippumatta. Fysiologiassa pyrin kuitenkin tarttumaan suhteellisen tuoreeseen teokseen, sillä tieto päivittyy jatkuvasti.
Suomalaisten, ravitsemustiedettä yliopistossa pääaineenaan opiskelleiden asiantuntijoiden teokset ovat pääosin luotettavia. Lisäksi sisätautilääkäreiden ja lihavuustutkijoiden opukset ovat mielenkiintoisia. Myös psykologien kirjoihin tartun usein. Kustantaja kertoo usein jo paljon – esimerkiksi Duodecimin ja VK-kustannuksen kirjat ovat yleensä erinomaisia. Oppiportti on hyvä palvelu kirjojen lukemiseen verkossa. Kirjojenkin kohdalla pyrin kuitenkin tutustumaan myös erikoisruokavalioita käsitteleviin teoksiin.
Oma mielenkiinto ajaa tiedon lähteille
Liikunnan kautta päähäni nousee usein paljon erilaisia kysymyksiä ravitsemukseen, anatomiaan ja fysiologiaan liittyen. Pähkäilen niitä oikeastaan päivittäin ja silloin mietin, mistä saisin asiasta tietoa. Kirjojen lisäksi etsin tietoa luentomuistiinpanoista ja hakukoneista, kuten tutkimustietokanta Pubmedista. Yliopiston kirjaston kautta hakukoneet ovat helposti löydettävissä ja koulutusten kautta niitä osaa käyttää. Hoitosuositusten osalta kirjaudun yleensä Terveysporttiin, joka on laaja tietokanta, josta löytyy jatkuvasti päivittyvää tietoa. Usein vierailen myös Cochrane-tutkijaverkoston tietokannoissa. Pedro taas toimii fysioterapiaan liittyvien asioiden lähteenä yhdessä fysioterapiasuositusten kanssa.
Lopuksi
Käytännössä verkossa roikkuminen on minulla jatkuvaa ravitsemukseen, kuntoutukseen ja liikuntatieteeseen liittyvien asioiden lukemista, katselemista ja kuuntelemista. Liikun paljon ja teen urheilijoiden kanssa töitä, joten esille nousee paljon urheiluun liittyviä kysymyksiä. Koulutuksiini taas liittyy kliininen työ, josta täytyy pysyä perillä. Lopuksi erilaiset trendit ja väitteet vaativat jatkuvaa tiedonhakua.
Ehkä paras keino hakea tietoa siitä, mitä ihmiset syövät, on mennä kauppaan, tarkastella tarjontaa ja kurkkia ihmisten ostoskoreihin. Yhdessä Finravinto-tutkimusten ja ravintotaseen kanssa se tarjoaa loistavan keinon seurata nopeastikin vaihtuvia trendejä, mutta antaa samalla näkökulmaa siitä, vaikuttavatko trendit lopulta kovinkaan paljon perussyömiseen.