Päiväni diabeetikkona

Ravitsemusterapeutin osaamis- ja vastuualueisiin kuuluu diabetespotilaan hoitotasapainon arviointi sekä ohjaus ja neuvonta. Ohjauksen avulla pyritään mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon, eli hyviin verensokeriarvoihin. Sen avulla diabeteksen liitännäissairauksia, kuten silmä-, munuais- ja hermosto-ongelmia sekä sydän- ja verisuonitauteja pystytään tehokkaasti ehkäisemään.

Ykköstyypin diabeetikon verensokerin hallinta tapahtuu elämäntapojen lisäksi insuliinilla, jota diabetikon haima ei eritä tarpeeksi tai ollenkaan. Kakkostyypin diabeetikkokin saattaa tarvita insuliinia jos insuliiniherkkyys on heikentynyt paljon. Ilman insuliinia solujen energiansaanti tyrehtyy, sillä niiden tarvitsema sokeri, glukoosi ei pääse soluihin. Tuloksena ovat korkeat verensokeriarvot ja vaarallinen ketoasidoosi, joka voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Diabeetikon verensokerin tavoitetasot ovat yksilölliset ja niihin vaikuttavat iän lisäksi muu elämäntilanne. Nyrkkisääntöntä voidaan pitää tavoitearvoja 4–7 millimoolia litrassa (mmol/l) ennen ateriaa, alle 8–10 mmol/l kahden tunnin päästä ateriasta, 6–8 mmol/l nukkumaan mennessä, yöllä 4–7 mmol/l. Diabeetikko joutuu siis mittaamaan verensokeriarvoja ennen ateriaa, arvioimaan aterian hiilihydraattimäärää ja laskemaan verensokeriarvojen sekä hiilihydraattien määrän perusteella tarvittavan insuliinimäärän. Tarvittavaan määrään vaikuttavat lisäksi mm. liikunta, sairaudet ja stressi.

Pääsin opintojeni kautta kokeilemaan, minkäläinen ykköstyypin diabeetikon päivä saattaisi olla. Siihen kuului verensokeriarvojen mittaus ja ”insuliinin” annostelun arviointi sekä pistäminen hiilihydraattilaskennan perusteella. Kuvitteellisena insuliinina toimi suolaliuos. Kokeilupäivän tarkoituksena oli asettua diabeetikon saappaisiin edes päiväksi ja kokeilla käytännössä mitä kaikkea diabeteksen hoito vaatii.

20160922_082315

Mittasin verensokeriarvot päivän aikana viisi kertaa, koska sen enempää mittauksessa tarvittavia liuskoja en yliopistolta saanut. ”Insuliinin” eli suolaliuoksen pistämiseen sain kaksi ruiskua, joten en voinut pistää sitä oikeaoppisesti jokaiselle aterialle. Päivän aikana söin neljä ateriaa, vietin päivän yliopistolla ja kävin treenaamassa Taekwon-Doa klo 16–18. Alla on lueteltu mittaustilanteet, verensokeriarvot sekä syötyjen aterioiden hiilihydraattien määrä ja niiden lähteet.

  • Kello 7.15 aamupala. Verensokeri ennen ateriaa 5,2 mmol/l. Aamupalan hiilihydraatit noin 50 grammaa (puolukoita, jogurttirahkaa, mysliä ja sokeritonta porkkanakakkua).
    • ”Insuliinia” hiilihydraattilaskennan perusteella 5 yksikköä (1 yksikkö/10 grammaa hiilihydraattia).
  • Klo 10 verensokerimittaus: 4,9 mmol/l. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pieni nälkä.
  • Klo 11 lounas. Lounaalla hiilihydraatteja noin 50 grammaa (perunaa, linssejä, kasviksia, ruisleipää, piimää)
  • Klo 13 verensokerimittaus: 5,1 mmol/l.
  • Klo 15.45 välipala jolla hiilihydraatteja noin 30 grammaa (ruisleipää, maitoa).
  • Klo 18 verensokerimittaus liikunnan jälkeen: 5,9 mmol/l.
  • Klo 19.30 iltapala. Verensokeri ennen ateriaa 5,2 mmol/l. Iltapalan hiilihydraatit noin 50 grammaa (ruisleipää, hedelmiä, jogurttia).
    • ”Insuliinia” 4 yksikköä

Kuten näkyy, verensokeriarvoni pysyivät viitarvojen sisällä. Yllättävää oli lounaan jälkeinen suhteellisen matala taso, olisin ajatellut arvon nousevan enemmän. En syönyt hiilihydraatteja päivän aikana kuitenkaan kuin noin 200 grammaa, mikä on kokoiselleni miehelle vähän, etenkin kun ottaa huomioon liikunnan. Syödyt hiilihydraatit olivat melkein kaikki hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten ruisleipää, kuiturikasta mysliä, hedelmiä ja marjoja, joten ne nostivat verensokeria hitaasti.

Korkeimmat arvot olivat kahden tunnin liikunnan jälkeen, mikä on mielenkiintoista. Se kertoo stressihormonien vaikutuksesta, sillä ne vapauttavat varastosokereita polttoaineeksi ja näin nostavat verensokeritasoa. Energinen olo minulla ei kuitenkaan siinä vaiheessa ollut. Liikunta vaikuttaa yksilöllisesti ja voi toisilla laskea verensokeritasoja, riippuen liikunnan tehosta ja kestosta.

20160922_083044

Kokeilupäivä jätti paljon pohdittavaa. Jatkuva verensokerin tarkkailu oli toisaalta mielenkiintoista, toisaalta puuduttavaa. Aterioilla ei voinut vain alkaa syömään heti, vaan ensin piti arvioida hiilihydraattien määrää ja pohtia niiden vaikutusta aikaisemmin mitattuun verensokeriin. Hiilihydraattien laskeminen isosta lounassalaattiannoksesta, jossa on paljon komponentteja on yllättävän haastavaa. Spontaani syöminen tai napostelu ei tullut mieleenkään. Hoitoväsymys onkin diabeetikoilla yleistä, mikä on helppo uskoa. En joutunut pistämään insuliinia kuin kaksi kertaa, mutta sekin tuntui urakalta. Diabeetikko joutuu pistämään tai annostelemaan insuliinia insuliinipumpusta jokaisella aterialla.

Opiskelukaverini kanssa aiomme jatkossa tehdä erilaisia pieniä testejä verensokeritasojen suhteen. Aikomuksena on testata ainakin paastotilassa tehdyn rankan harjoittelun ja harjoittelun jälkeen juodun hiilihydraattipitoisen juoman vaikutuksia. Myös paastotilassa nautittujen erilaisten hiilihydraattimäärien vaikutuksia aiomme testata. Yhteiset ystävämme ehdottivat isokokoisen karkkipussin  sekä virvoitusjuoman nauttimista. Kahvin suhteen ystäväni onkin jo tehnyt kokeiluja. Raportoin kokemuksistamme myöhemmin.

Minkälaisia ajatuksia diabetes sinussa herättää? Onko sinulla ehdotuksia mielenkiintoisista kokeiluista joita haluaisit meidän suorittavan?

Tagged ,

Vastaa